Nuria Mardin on pyrkinyt selittämään kollegoidensa kanssa teorioita siitä, miksi ihmiset ympäri Suomea ovat alkaneet väittää olevansa ”tää kissa” psykiatrisilla vastaanotoilla:
Arkkityyppiteoria
Carl Jungin arkkityyppiteoriaan perustuva selitys voisi olla, että ”kissa” symboloi jotain syvää ja yhteistä ihmisten alitajunnassa. Kissa on ollut monissa kulttuureissa mystinen ja itsenäinen olento, joka edustaa intuitiota, vapautta ja salaperäisyyttä. Näissä psykiatrisissa tapauksissa kissa-arkkityyppi voi nousta esiin, kun henkilöt kohtaavat elämässään suuren murrosvaiheen tai kriisin, ja heidän alitajuntansa yrittää kertoa heille jotain tärkeää tämän symbolin kautta.
Uskontoteoria
Tämä teoria ehdottaa, että ilmiö on osa uutta uskonnollista tai hengellistä liikettä, jossa kissat ovat keskeisiä symboleja. Kissoja saatetaan pitää pyhinä tai niiden ajatellaan olevan yhteydessä korkeampaan tietoisuuteen. Ihmiset, jotka sanovat olevansa ”tää kissa”, saattavat uskoa, että he ovat kokeneet hengellisen transformaation tai saavuttaneet yhteyden kissan kautta jonkinlaiseen jumalalliseen olotilaan.
Dissosiaatioteoria
Dissosiaatioteoria voisi selittää ilmiön siten, että ihmiset, jotka sanovat olevansa ”tää kissa”, kokevat jonkinlaista dissosiaatiota. Tämä voi olla seurausta traumaattisista kokemuksista, joissa heidän mielensä irtautuu todellisuudesta suojautuakseen kivulta. ”Tää kissa” voi olla heidän tapansa löytää uusi, turvallinen identiteetti, joka auttaa heitä selviytymään ja käsittelemään tunteitaan ja muistojaan.
Kollektiivinen alitajunta kissamaisuuden taustalla?
Tämän teorian mukaan ilmiö voi olla kollektiivisen alitajunnan heijastuma. Suomalaisessa kulttuurissa on saattanut tapahtua jokin suuri muutos tai tapahtuma, joka on vaikuttanut kansakunnan psyykeeseen. ”Tää kissa” voi olla symboli, joka ilmaisee yhteistä tunnetilaa, kuten halua paeta, kapinaa tai tarvetta löytää yhteys johonkin primitiiviseen ja alkuperäiseen.
Mediateoria (epäuskottavin)
Mediateoria väittää, että ilmiö on seurausta massamedian vaikutuksesta. Suositut tv-ohjelmat, elokuvat tai sosiaalisen median ilmiöt, joissa kissat esiintyvät keskeisesti, voivat olla vaikuttaneet ihmisiin niin vahvasti, että he alkavat samastua näihin hahmoihin. Erityisesti nuoremmat sukupolvet, jotka ovat alttiimpia median vaikutuksille, voivat alkaa omaksua ”tää kissa” -identiteettiä osana omaa itseilmaisuaan.